Portaikko
Installaatio, Juhana Pettersson & Katri Lassila, 2010.
Olet tuntenut vetoa aitoihin lapsesta asti. Nuorempana nautit autojen läheisyydestä. Myöhemmin tajusit viehätyksen olevan seksuaalista. Kiihotuit aitojen läheisyydessä, ja unelmoit niistä silloin, kun ystäväsi unelmoivat kauniista tytöistä ja pojista.
Tajusit varhain olevasi erilainen kuin ympärilläsi olevat ihmiset. Hommasit itsellesi tyttö- tai poikaystävän, mutta siitä ei tullut mitään. Hän ei ymmärtänyt viehtymystäsi aitoihin.
Internetin aikakaudella kummallisinkaan fetisisti ei ole yksin, ja lopulta löysit rakastajan, joka jakoi kiinnostuksesi kohteen. Hänen kanssaan olit ensimmäistä kertaa elämässäsi todella onnellinen.
Installaatio
Portaikko on vuorovaikutteinen installaatio, jonka aiheena on fetisistin yksinäisyys. Mitä eksoottisemmat seksuaaliset maut, sitä vaikeampaa on löytää partneri, joka jakaa ne.
Teos ammentaa pohjoismaisen taidelarpin perinteestä. Jokainen kävijä kokee teoksen hahmon kautta, yksin. Hän on tulossa rakastajansa luokse, mutta vierailu päättyy onnettomasti. Tarkoituksena on antaa katsojan kokea aitafetisistin dilemma henkilökohtaisen kokemuksen kautta.
Eksoottisia fetissejä on valittu edustamaan juuri aitafetissi siksi, että se on hyvin harvinainen, mutta myös vaarattoman tuntuinen. Larpin keinoja hyödyntävässä taiteessa on haasteena varmistaa, että osallistuja kokee olonsa luontevaksi teoksessa. Siksi huvittava fetissi on parempi kuin pelottava fetissi.
Teos koostuu portaikosta, sinne ripustetuista, aitoja esittävistä valokuvista sekä portaiden yläpässä olevasta ovesta, joka vie rakastajan asuntoon. Kävijä koputtaa ovelle, ja keskustelee rakastajan kanssa oven läpi. Teos päättyy katsojan osalta, kun hän poistuu takaisin ulos.
Pohjoismaisen larpin perinne
Pohjoismaissa on maailman edistyksellisin, taiteellisesti korkeatasoisin ja kunnianhimoisin larppikulttuuri. Se on jotain, josta voi olla ylpeä. Erityisesti 2000-luvulla suomalaiset, norjalaiset, tanskalaiset ja ruotsalaiset pelit ovat kehittäneet ilmaisumuotoa eteenpäin huimaa vauhtia.
Pohjoismaisen larpin kehto on vuosittain järjestettävä Solmukohta-konferenssi, joka pidetään vuorollaan jokaisessa Pohjoismaassa. Jokaisessa Solmukohdassa julkaistava artikkelikokoelma kokoaa aina tuon vuoden uusimman larppeihin liittyvän tutkimuksen ja design-ajattelun yksiin kansiin.
Esimerkkinä pohjoismaisen larppikulttuurin voimasta on ruotsalainen The company P, jonka ideana on soveltaa larppitekniikoita osallistuvan massaviihteen toteuttamiseksi. P:n yhdessä Ruotsin Yleisradion kanssa toteuttama Sanningen om Marika voitti Emmy-palkinnon parhaasta interaktiivisesta tv-palvelusta vuonna 2008.
Tekijät
Juhana Pettersson on helsinkiläinen mediataiteilija, toimittaja, pelisuunnittelija ja tv-tuottaja. Hän opiskeli mediataidetta Ranskassa koulussa Studio national des arts contemporains le Fresnoy. Hän toimi Roolipelaaja-lehdne päätoimittajana vuosina 2007-2009, ja on parhaillaan Kulttuurivihkot-lehdessä toimituspäällikkönä ja Tilt.tv-videopeliohjelmassa tuottajana. Hän on kirjoittanut roolipelejä käsittelevän yleisteoksen nimeltä Roolipelimanifesti (Like, 2005) ja julkaissut roolipelikirjan nimeltä Ikuisuuden laakso (Pohjoismaisen roolipelaamisen seura, 2009). Hän on kirjoittanut Helsingin Sanomiin, Imageen, Veli-lehteen, Kumppaniin, Voimaan ja Cityyn.
Katri Lassila on helsinkiläinen valokuvataiteilija. Hän on tekemässä tohtorinväitöstään Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän kirjoitti ensimmäisen larppinsa vuonna 1998, ja on sen jälkeen ollut mukana tekemässä yli kymmentä yksittäistä peliä sekä Helsingin Kronikkaa, Suomen pisimpään jatkunutta vampyyripeliä. Yhdessä Laura Kallin kanssa hän loi larpintekemisen seikkailuromanttisen tyylisuunnan josta parhaana esimekkinä peli Albión vuodelta 2008.
Lisätietoja
Juhana Pettersson
www.juhanapettersson.com
045 123 99 81
jlp@iki.fi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti